Läsnäoloa kaikilla mausteilla

Läsnäoloa
kaikilla
mausteilla

Jos kuvailisin yhdellä sanalla suomalaista työntekoa tänä päivänä, se olisi poissaolo. Ei poissaolo työstä, koska suomalainen on niin tunnollinen, että hän lähtee töihin vaikka kipeänä. Paikalla ollaan kyllä – mutta ei välttämättä läsnä.

Raahaudutaan kokouksesta toiseen, tullaan myöhässä ja lähdetään ennen loppua. Ainoa läsnäolon hetki on, kun sovitaan seuraavasta kokouksesta. Siinä välissä ajatukset käyvät kaikkialla muualla. Ajatukset häärivät joko tulevissa ongelmissa tai yrittävät korjata aikaisempia virheitä. Läppärillä lähetetään sähköposteja, tekstiviestit sinkoilevat, hurjimmat jopa puhuvat puhelimeen, vaikka siltä osin tavat ovat jo parantuneet. Ei ole ihme, että kokoukset ovat monien tutkimusten mukaan työssäkäyvien turhautumisen ykköskohde.

Sinua punnitaan tekijänä ja kanssaihmisenä viime kädessä läsnäolosi tai poissaolosi mukaan.

Fyysinen ja ajatuksellinen läsnäolo auttavat pitkälle, mutta ne edustavat silti vain minimivaatimusta. Vielä tärkeämpää on sydämen mukanaolo.

Riippumatta työsi sisällöstä myyt koko ajan sekä kollegapalvelua että asiakaspalvelua. Myyjänä sinun kannattaa ymmärtää ostajan tarpeet ennen kuin tarjoat mitään. Ainoastaan olemalla aidosti läsnä pystyt selvittämään kunkin tarpeita erilaisissa tilanteissa.

Tarpeiden selvittämisessä sinun kannattaa olla läsnä paitsi fyysisesti niin myös ajatuksilla. Osumatarkkuutesi on eittämättä parempi ja ratkaisusi terävämpiä, kun olet tässä hetkessä. Jopa muisti toimii paremmin läsnäolon hetkinä. (Kun ihminen valittaa huonoa muistiaan, voit olla melko varma, että hänellä on keskittymisongelmia. Hän ei osaa olla tarpeeksi läsnä.)

Fyysinen ja ajatuksellinen läsnäolo auttavat pitkälle, mutta ne edustavat silti vain minimivaatimusta. Vielä tärkeämpää on sydämen mukanaolo.

Kun Kirsti Paakkanen puolessa vuodessa nosti Marimekon pitkään jatkuneesta rökäletappiosta plussan puolelle, hän tuskin teki älykkäämpiä ratkaisuja kuin entisen omistajan Amerin huippuekonomit ja -insinöörit. Vaikka Paakkanen onkin älykäs ihminen, hän ei voinut pyörittää lukuja niin paljon taitavammin. Paakkasen salaisuus oli vahvassa läsnäolossa. Hän ei lähtenyt johtamaan suljetuista kammiosta numeeristen tavoitteiden muodossa. Hän oli fyysisesti ja henkisesti läsnä omalla palavalla sydämellään. Näin hän viritti ennennäkemättömiä tunnetiloja koko henkilöstöön ja sai sen kautta uskomattomia voimia käyttöön. Ja loppu onkin, kuten sanotaan, historiaa.

On tieteellisesti osoitettu, ja jokaisella meistä on paljon kokemuksia siitä, miten tunnetila voi siirtyä ihmiseltä toiselle. Laske pari huonolla päällä olevaa henkilöä huoneeseen ja kohta on koko ryhmä samassa tilassa. Onneksi ilmiö toimii myös toiseen suuntaan. Kun teet työtäsi ja johdat sydämen palolla, se leviää kirjaimellisesti kuin kulovalkea. Aidosti innostuneen ihmisen seurassa on vaikeaa pysyä välinpitämättömänä. Ominaista huippusuorittajille on lapsenomainen into omaan työhön. He eivät myönnä tekevänsä työtä. He tekevät vain sellaisia asioita, mitä he oikeasti haluavat tehdä, eikä se tunnu työltä.

Miksi sitten niin harva meistä uskaltaa heittäytyä intohimoisesti oman sydämen palomme valtaan? Kun innostus iskee ja olisi kaasuttamisen paikka, laitamme varmuuden vuoksi jalan myös jarrupolkimelle. Tiedäthän millaista bensankulutusta tulee, kun ajamme jalka kaasulla ja jarrulla yhtä aikaa?

Helppo vastaus olisi syyttää kulttuuriamme. Meillä vallitsee ihannekuva järkevästä ihmisestä, joka asioita punniten tekee harkittuja päätöksiä eikä anna tunteiden viedä. Järki ja tunne ymmärretään vastakkaisina ja toisiaan pois sulkevina asioina. Tämä ihannekuva on kaukana johtopäätöksistä, jotka syntyvät tutkimalla huippusuorittajia. Ominaista heille on kyky hyödyntää sekä järkeä että tunnetta tasapuolisesti.

Oman työni kautta olen huomannut, että heikko sydämen liekki yksinkertaisesti voi johtua liian suppeasta tarkastelukulmasta. Nousemalla ylöspäin korkeampaan tarkastelukulmaan alkaa löytyä toiminnalle uutta tarkoitusta. Ja tarkoitus sytyttää!  Kun alkaa löytyä lukuja ja numeroita isompia tarkoituksia tekemisillemme, syttyy myös ihmeitä tekevä liekki sydämeen.

 

Olet kenties jo kuullut tämän tarinan, joka saattaa vaikuttaa naivilta. Kerron sen silti, koska se kertoo tarkoituksen ymmärtämisestä.

Mies käveli kivilouhimon ohi ja päätti jututtaa siellä olevia työntekijöitä.
Hän kysyi ensimmäiseltä: ”Mitä teet?”
Toinen jatkoi vain työtään, ei katsonut vierasta ja tokaisi ärtyneesti: ”Näethän, että hakkaan kiviä!”
Mies käveli eteenpäin ja kysyi saman kysymyksen toiselta.
Tämä katseli häntä päin ja totesi: ” Kaupungissa on työmaa ja me toimitamme sinne kiviä rakennusaineiksi.”
Mies käveli eteenpäin ja kysyi kysymyksensä vielä kolmannelta. Tämä suoristi selkänsä, katseli häntä silmät loistaen ja kertoi ylpeällä äänellä: ”Ai minä, minä saan olla mukana rakentamassa kaupungin uutta katedraalia!”

 

© Innomieli Oy – 2020

y-tunnus 0863360-3